Edellisen purun jälkeen oli sovittu, että seuraavasta kerrasta homma loppuu kokonaan. Tänään aamulenkillä oli sitten se viimeinen päällekäyminen... Antti sanoi monta kertaa Goofylle irti-käskyn, kun tämä oli kädessä kiinni... Mutta ei tehonnut... Lopulta yhdessä saatiin koira irrottamaan Antin ranteesta... Homma oli kuitenkin sillä selvä eli tänään illalla Goofy pääsi sitten koirien taivaaseen, missä se ei satuta enää ketään eikä kukaan satuta enää Goofya... Paljon kultaisia muistoja Goofysta jäi, mutta pelko koiraa kohtaan on myös vahvasti edelleen mielessä... Ikävä on meidän isoa mustaa...