Ollaan peräti tokoiltu Millan kanssa joku kerta tänä kesänä. Ruutua ja tunnaria on lähinnä hinkattu. Nouto on alkanut pk-tottiksen treenaamisen myötä onnistumaan. Ruutuun saatiin hyvää mallia toiselta belgiltä. Elikkä se namilautanen on vain viitsittävä viedä sinne ruutuun. Pallo kun tekee koirastani ihan loikkivan jäniksen.  Tunnaria on yritetty mahdollisimman rennosti ottaa ja onpa se jonku muistutuskerran jälkeen onnistunutkin. Vaikeeta on edelleen se oman löytäminen, jos muissa on toisen ihmisen hajua...

Agilityssä opittiin eilen taas jälleen uutta. Opin (ehkä) käyttämään vastakkaista kättäni sylikäännöksessä ja mun koira oikeesti kääntyi hurjan tiukasti! En ois ikinä uskonu, että Milla voi moisen tehdä. Tämä pitää muistaa jatkossakin!

Jälkiä on treenattu taas useampana iltana pikkupätkiä. Mitä enemmän yritän treenata niitä janalähtöjä, sitä huonommin ne menee... Ratkaisu? En treenaa ollenkaan? Uskomattoman ihanaa on, että kulmat onnistuu ja se koiran rauhallisuus ja varmuus jäljellä vain kasvaa. Seuraavaksi treeniksi otetaankin sitten keppitreeniä, jotta motivaatio olisi kohdallaan. Nytkun neiti välillä yrittää vaivihkaa ottaa kepin suuhunsa ja jatkaa sitten vain matkaa..

Hakuakin otettiin viikonloppuna. Kiintorullan kanssa meni söhellykseksi vaikean maaston lisäksi. Ehkä ei olisi kannattanut 3,5 tunnin yöunien jälkeen raahautua treeneihin. No, mutta opittiinko taas jotain? Ehkä.