Mennään vaikka aikajärjestyksessä:

Tiistaina tokoiltiin pitkästä aikaa ryhmässä. Mikään ei jälleen meinannut onnistua koiran korkean vireen takia ja ihan törkeen häiriöherkkä koira kesän jälkeen... Onneksi kouluttajalta sain vinkkejä koiran rauhoittamiseen, kun niitä pyysin. Ja tuntui heti toimivankin hiukan. Eli Milla tästä lähtien käy kentällä lähinnä köllöttelemässä, että oppii rentoutumaan ja sietämään sitä häiriöö ympärillään taas. Yllättävän moni asia tokossakin on meillä kiinni siitä oikeasta vireestä, koska koira osaisi liikkeitä muuten, mutta ylimääräinen sählääminen vie sit hommat överiksi. Loppuun otettiin pentukurssilta tuttua motivointirinkiä vähän haasteellisempana tosin. Ja oikeesti oli hyvää treeniä koiralle ja ohjaajalle! Kyllä se tästä vielä. Silmänisku Kotiläksynä tunnarikapulan pitotreenit, joita onkin nyt siirretty ulos ja häiriöön ja tuntuu jopa toimivankin. Kunhan nyt ei harpita liian pitkillä askelilla, niin toivottavasti onnistutaan vihdoin.

Keskiviikkona oli agitreenit pitkästä aikaa. Kouluttajalta tuli ihan totuudenmukaiset kommentit, että varmistelen liikaa ja ohjaan koiraa takaa. Totta. Me on käyty parit kisat kesän aikana ja viimeisen kuukauden aikana ei olla treenattu ollenkaan... Mutta talveksi onkin sitten tavoitetta treenata mulle sitä vauhtia ja ohjausvarmuutta Silmänisku.

Lauantaina käytiin agikisoissa Varkaudessa. Tuloksena kaks viiden virhepisteen rataa, mutta palkintosijoilla oltiin kummallakin kertaa. Eka hyppyrata oli ihan sähellystä, koskaan oo niin pahasti sähelletty kisoissa. Otsan rypistys Mutta silti oltiin palkintosijalla 1. Agilityradalta myöskin vitonen, kun toisen esteen rima tuli alas, kun itselläni oli liian kiire varmistelemaan puomin ylösmenoa... No opitaan, opitaan... Ja tulipahan sitten varmisteltua kisoissa kontakteja paremmin. Mutta kyllä agilityradat on meille mukavampia tai ainakin mulle.

Tänään sunnuntaina päästin Kuopiossa käymään hakutreeneissä ekaa kertaa näiden kolmen vuoden aikana! Maasto oli kamalaa ryteikköä, mikä ei hirmusti palvellut meidän rullaongelmaa. Mutta tyytyväinen olen tähän treeniin. Sain vieraita maalimiehiä, vieraassa maastossa ja vieläpä vierailta kommentteja. Milla ei pöhkäillyt mitään - helpotuksen huokaus - ei oikeesti enää ole mikään onneton arkajalka.  Toinen plussa oli, että rullan ottaminen maalimiehen luona onnistui erinomaisesti, kun oli vieraita maalimiehiä. Miinusta tuleekin sitten siitä hemmetin perseilystä keskilinjalla, kun Milla pudottaa sen rullan jo siellä metsässä, kun näkee mut. Tähän sain nyt ehdotuksia, että toruisin koiraa, kun se pudottaa rullan ja toisaalta, että treenaisin rullailmaisun esim. kentällä niin, että koira saa pudottaa rullan, kun on koskettanut esim. mun kättä.