Viime kertaisen jälkeen on käyty agikisoissa Joensuussa ja meni (jälleen?!) ihan huipusti Millan kanssa. Heti eka radalta voittonolla ja luokkanousu kolmosiin! :D Kolmosistakin saatiin sentään tulos virhepistein 12,66. Yksi rima tuli alas ja kepeillä meni rytmi sekaisin ja sitten sitä aikaakin kertyi koko rahan edestä. :) Tästä onkin hyvä pitää kisataukoa kylmien kelien yli ja keväällä jatkaa tätä meidän "sivuharrastusta"...

Tokossa on treenailtu vähän kaikkee joulukuun kisoja varten. On yritetty hioa liikkeitä paremmiksi ja pitää fiilistä oikeena. Toivotaan, että palaset loksahtaa kohdalleen loppuviikosta. :) Nää -20 pakkaset vaan vähän rajottaa tuota ulkona treenaamista ja joutuu miettimään sen lauantainkin, että kuin kylmässä sitä uskaltaa lähtä kokeileen kisaamista... Milla ei kyllä helteisiin reagoinu, mutta pakkasilla pitää tassuja nilikuttaa vuoronperään ja siksi mm. paikkamakuu hirvittää...

Punnittiin taas koiria... Milla painaa mahtavat 24 kg eli komeasti oman ennätyksensä ja se kyllä näkyy. Menihän siihen se kolme vuotta että ruoka alkoi kunnolla maistumaan. Juno taasen on ihan rääpäle eli luuta, nahkaa ja sitäkin enemmän karvaa. Painaa vaivaset 14 kg ja ruuan kans joutuu tosissaan miettimään, että mitä sais alas. Lihaa ja millon mitäkin pyritään sekoittamaan, jotta maistuis. Jonkin verran on auttanut sekin, että syövät melkein vierekkäin, niin ei tule pikkuneidilläkään lähdettyä siitä omalta kupilta seilaamaan ja leikkimään niillä raksuilla... Niitä kun pitää ampua suusta pitkin kämppää ja tassuilla pyöritellä ja niille voi Junon käsityksen mukaan irvistelläkin... Toisaalta niin hauskaa katsottavaa aina, mutta pidemmän päälle ei...

Näyttelyihinkin olisi tarkoitus alkuvuodesta suunnata kummankin koiran kanssa. Tuusniemi olis ensimmäisenä kiikarissa. Millan karva on todennäköisesti hyvässä kunnossa siihen mennessä. Junon kanssa suurin huolenaihe on se kehäkäytös... Joka on jotain ihan päin vastaista ongelmaa, mitä se Millan arkuus oli nuorempana... Elämäniloa kun ei mitkään vieraat ihmiset tuolta kakaralta vie... :D Ja Junon juoksutyyli on jotakuinkin "kontaktissa ja etujalkoja komiasti nostellen..." Luulee varmaan itse olevansa tosi pätevä, mutta ei ihan sitä mitä haluttais... :D Seisomaan se ei suostu ohuessa näyttelyremmissä. Tyyli kun on "syöksy eteen ja säikähdä kiristyvää hihnaa..." Pitää yrittää leveämmällä pannalla ensin opetella... Ja kuka niitä hampaita siltä saa katottua, kun se luikertelee niin mielissään huomiosta niin miljoonalle mutkalle...? :D Ehkä tää kaikki on vaan treenin puutetta. :)