*suuri huokaus*

Se oli NÄIN lähellä se ykköstulos, joka oli tavoitteena! VOI2-tulos siis pistein 238p. Mutta loppu oli täysi katastrofi ja itkienhän sitä kehästä lähdettiinkin sitten...

 

Paikkamakuu 10: Tämä oli yksi niistä tavoitteista, mitä viime kerran jälkeen oli asetettu. Pakkasta oli noin -20 ja koira kyllä paleli, mutta makasi koko 4 min! Tuomarin kommentti oli tosin, että belgi oli sen näköinen koko ajan, että lähtee hetkenä minä hyvänsä johonkin päin... Noo, pysyi kuitenkin. :) Ja katsomossa oli Millaa kommentoitu isoksi maliksi...taas... :D

Seuraaminen 9: JEE! Tätä ei ole varmaan koskaan tapahtunut! Kiitos treeniporukka, mä kävelin hitaammin ja koira pysyi paljon paremmin kartalla! ;) Tämä oli jo toinen tavoite, joka täyttyi niinkuin pitikin.

Liikkestä istuminen 9,5: Kylmyys oli teputtanut tassuja hiukan.

Luoksetulo 6: Tämä oli ihan rehellinen työtapaturma. Koira vilkaisi tuomaria juuri ekan kartion kohdalla, joten mun pysäytyskäsimerkkiä Milla ei huomannut.

Ruutu 8,5: Lähti hienosti suoraan ruutua kohti, mutta (palkan puuttumisen takia?) kiersi jälleen sivusta ruutuun... Mutta muuten hyvä. Lissää treeniä vaan...

Hyppynouto 8: Tappo kapulaa ja purikin jonkin verran edessä ennen luovutusta, mutta ei ollut pahinta mahdollista ja tuomarikin totesi, ettei ne leuat nyt niin pahasti käyny, mutta rokotti kuitenkin.

Metallinouto 10: Ei tappanut! Kieltäminen vissiin auttanut tähän. Jälleen yksi kisatavote (2 x 10) täytetty.

Tunnistusnouto 8: Haisteli hyvin ja otti oman varman näköisesti. Takaisin tullessa vilkaisu liikkuriin/tuomariin sai aikaan puremista, mutta ei nyt sentään tulitikkuja alettu tekemään. Ja tais luovutusasentokin olla hiukan vino, kun piti kaartaa niiden ihmisten takia...

Tässä välissä tuomari sitten säikäytti koirani ottamalla katsekontaktin Millaan ja jotain sille mumisi siinä... Sain Millan vielä sivulle ja seuraamaan, mutta pakka levisi täysin, kun yritettiin vielä kaukoja alkaa tekemään... Jäi maahan makaamaan, mutta pöhkäsi tuomaria kohti ja kun teki ensimmäisen asennonvaihdon, niin Milla veti pari metriä poispäin tuomarista ja huusi ja haukkui jo täysillä... Yritin sitten koiraa saada haltuun ja tuomarikin meni kyykkyyn ja otti karvalakkiaan pois, mutta tällaisestahan Milla menee vain entistä enemmän epäluuloisemmaksi. Lopulta olin itse ihan yhtä paniikissa kuin koira ja karjuin Millaa luokseni... En osannut jäädä tuomarille mitään sanomaan, vaan painelin koiran kanssa itkien kehästä ulos ja nakkasin koiran Antille...

Jälkeenpäin ajatellen mun ois pitänyt toimia tilanteessa toisin, mutta hyvähän se on jälkeenpäin sanoa... En vaan voi uskoa, että se Millan pöhkääminen saattoi tulla kehässä noin pahasti esiin... Itse pidin tuomarista. Antoi hyvää palautetta liikkeiden välillä jne. Mutta Milla päätti, että ei s**t*n* mikä ukko... Ei Milla ollut ainoa koira joka tuolloin pelkäs tuomaria, mutta ainut jolta meni toimintakyky...

Kokonaisvaikutus 7,5: Tuomari sanoi, että lopusta joutuu rokottamaan. Ihan ymmärrettävää... Eikä tuolla nyt siinä vaiheessa enää mitään väliä ollut...

Elikkä me nyt sitten treenitään häiriöö...jälleen... Jos me ois saatu edes vitonen niistä kaukoista, niin me ois saatu 1-tulos... Mutta mä en ole koskaan kotonakaan saanut Millaa palautumaan siitä puolustuspaniikkihaukusta... Ja toi koira oikeesti antaa näyttelytuomareiden kopeloida itteensä jne. Mikä ihme sille tuolla nyt tuli?! Seuraavat kisat on kyllä sitten naistuomarin kanssa, vaikken jaksa uskoa, että se pelkääminen Millalla mitenkään erityisesti miehistä johtuis... Toisaalta ärsyttää niin pirusti tuo koira, kun se luulee olevansa niin kingiä, että voi haukkua toiset hengiltä, kun meinaa vähän hirvittää... Osittain tää tuntuu jo johtajuusongelmaltakin, kun koira kyseenalaistaa mun roolin tollaisissa tilanteissa kokonaan... Tosin enpä minä ainakaan tuolla kokeessa mitään luottamuksen arvoista koirassa kyllä herättänytkään... Jälkeenpäin vain mietin, että ois ehkä pitäny yrittää käydä siellä hallissa vielä pyörähtämässä ja tekemässä jotain pientä siinä kehän ulkopuolella, mutta niin... Nythän mä oonkin sitten kolme viikkoa ilman koiraa, että se siitä treenaamisestakin... Pitää varmaan torille mennä juoppojen keskellä treenimään, että koira tottuis niihin örisijöihin... Mut ei voi kuin hartaasti toivoa, että tää on nyt joku ohimenevä belgipöhkäämisvaihe taas, josta vois treenimällä päästä yli tuon koiran kanssa... Mutta hävetti ja ketutti ihan pirusti... Ja onhan se nyt jotain lohtua sentään, ettei koira osaa tollaisessa tilanteessakaan kuin haukkua...hampaitaan ei onneksi osaa käyttää, jolloin tilanne olisi paljon pahempi... Tätä varmaan vois märehtiä loputtomiin, mutta nyt tulee pakkonollaus kun ei pääse edes treenaamaan tän pohjosen reissun takia...